Mestari: Jumalan kiitos! Todellakin! Mutta entäs sitten paidan kaulukseni; se ei taida olla hyvän näköinen, sillä en ole muuttanut paitaa kolmeen viikkoon. (Katsoo peiliin) Oikein arvasin: musta se on kuin pata. Mitä teen sen kanssa, hyvät ystävät, sanokaa! Millä hetkellä hyvänsä voi hän tulla sisään.
Jaakoppi: Se ei luullakseni tee mitään haittaa. Tuskinpa sitä edes näkyykään.
Joonas: Kuinka mestari nyt ajattelee tuollaisia turhanaikaisia.
Mestari: No olkoon niin! Ja mistäpä sen paidan nyt koppaisi. Likaisina ovat kaikki. — Kuinka istuu sortuuki selässäni?
Jaakoppi: Mainiosti. Mestari voi olla aivan huoleti sen suhteen.
Amanda (kyökissä): Minä en mitenkään voi odottaa kauempaa. Päästä minut heti sisälle.
Mari (kyökissä): Mutta mestari sanoi, että teidän tulee odottaa. Minä en päästä.
Mestari: Nyt hän tulee. Pojat, menkää te pojat ulos täältä ovesta; voinhan vapaammin puhua hänen kanssansa, kun ei ole sisällä muita.
Joonas: Me menemme. (Erikseen) Mikähän juttu tästä syntyy. — Tule, Jaakko.
(Pois)