(Samassa aukenee toinen ovi, ja Mari ja Amanda tulevat kamppaillen ovesta. Mari koettaa vetää Amandaa takaisin.)
Amanda: Mokomakin letukka!
Mari: En voinut sille mitään, mestari. Hän tuli väkisin sisälle.
Mestari: Mitä sinä höpiset? — Päivää! — Tuo tyttö se on sellainen — selkäänsä tarvitsisi.
Mari (itku kurkussa): Mutta mestarihan käski minua…
Mestari: Käskin! Vieläkö uskallat valehdella! Käskinkö minä sinua estämään sisäänpääsyä kunniallisilta ihmisiltä, häh! Mene pois siitä tillittämästä!
Mari (menee itkien): Semmoisen palkan siitä nyt sitten sain.
Mestari: Tuo tyttö se on sellainen… Amanda antaa nyt anteeksi hänen tyhmyytensä.
Amanda: Amanda? Mistä tiedätte nimeni?
Mestari: Mistäkö tiedän Amandan nimen? Sällithän tuon minulle ilmoittivat. — Mutta miksi ei Amanda istu? Tässä on tuoli.