Mestari: Tapahtuuhan kyllä usein niin, kuten sanoitte; tapahtunut on monasti minullekin samalla tavalla; mutta juuri sentähden, että nämä kengät olivat valmistettavat Amandalle, huolehdin erityisesti niiden valmistamisesta.
Amanda (hymyten): Kiitän teitä, mestari. — Mutta nyt täytyy minun lähteä. Liian kauan jo lienenkin viivytellyt.
Mestari: Täällä ovat kengät.
(Käärii ne sanomalehtipaperiin ja antaa Amandalle).
Amanda: Mestari antaa nyt anteeksi, mutta minulla ei ole rahaa mukanani. En aikonut tullakaan tänne asti ja siten jäi rahakukkaroni kotiin.
Mestari (taputtaen häntä olalle): No, no, mitäpä nyt maksusta. Amanda voi olla aivan huoleti sen suhteen. Kengistä en mitään maksua ota.
Amanda (erikseen): Miksi hän on noin kummallinen? (Mestarille) Eihän sitä nyi kukaan voi ilmaiseksi työtä tehdä. Kyllä lähetän maksun huomenna. Hyvästi nyt!
(Pois).
Mestari: Hyvästi!
Mestari (Katsoo kaihomielellä hänen jälkeensä): Siinä hän nyt meni, enkä sanaakaan rakkaudestani hänelle lausunut. Mutta hän ymmärsi ehkä, hän katsoi minua niin lempeästi — hän katsoi minua niin lempeästi — minä huomasin sen. Sinä sydämmeni muija! Ah, tahdonpa seurata sinua, tahdonpa ottaa asunnostasi selvän. Ilta on jo pimeä, ja kadut vaarallisia. Sinulle ehkä voisi tapahtua jotain pahaa.