Ensimäinen näytös.
Mestarin työhuone. Ovi oikealla ja vasemmalla. Perällä ikkuna. —
Joonas ja Jaakoppi neulovat pöydän ääressä.
Joonas: Minä en voi ymmärtää, mikä on tullut mestarille. Hän istuu alinomaa kammarissaan tuumien ja mietiskellen.
Jaakoppi: Selittämätön on asia. Kumma kyllä, koskaan ennen ei ole mestari, ei ainakaan sinä aikana, kun olen minä hänen palveluksessaan ollut, näin tuumaavaisena istunut.
Joonas: Yhtä ja toista olen asiasta ajatellut, tulematta kumminkaan mihinkään varmaan tulokseen. Mutta hieman oikeaan päin luulen sentään osanneeni.
Jaakoppi: Mikä siis mielestäsi on syynä mestarin mielenmuutokseen?
Joonas: Hm. Lieneepä miesparka pikiintynyt johonkin kaupunkimme kaunottarista.
Jaakoppi: Lempo vieköön! Hyvä olet arvailemaan. Se ei ensinkään ole mahdotonta. Mutta mistä sait mieleesi tämän?
Joonas: Enhän tuota mistään erityisestä seikasta varteen ottanut. Tässä neuloessani tuli mieleeni, mistä lie tullutkin.
Jaakoppi: Niin, jos rakastunut onkin mestari, on hänen rakkautensa tulista ja palavaa — se on varma. Muuten lienee tämä ensi kerta — jos nimittäin asia on niinkuin luulet — kun mestari on naisväen tähden tuumailemaan ruvennut.