Oi sä armas lemmittyni, kullannuppu, kulta, riennä tänne, kulje tänne, suutelon saat multa! Oi sä armas Amanda, muista, muista minua!
Ei oo mulla sielun rauhaa, tulta sielussani, kun et armas Amandani kulje rinnallani. Tullos tänne, armahin, pääset mulle sylihin!
Amanda (on avannut ikkunan suutarin laulaessa ja kuunnellut kummastuneena; erikseen): Suutari Naskali! Mitä tahtonee hän minusta? (Mestarille) Olette varmaan erehtynyt, mestari, tullessanne laulamaan minun akkunani alle?
Mestari: Ah! Sielläkö te olette! Hyvää iltaa!
Amanda: Mutta mitä te tahdotte minusta?
Mestari: Kuten huomasitte, lauloin minä teille. Ja te kuulitte minun lauluni. Ah, mikä onni! Jos minä aina saisin laulaa ainoastaan teille.
Amanda (erikseen): Miesparka on mennyt päästänsä pyörälle. (Mestarille) Ja miksi mestari sitten haluaisi laulaa ainoastaan minulle?
Mestari: Ettekö sitä tiedä, ettekö tiedä, että minä nautin taivaallista onnea teidän läheisyydessänne ja vaivun mitä synkimpään epätoivoon, kun olen yksinäni.
Amanda: Mutta, mestari hyvä! Lopettakaa nyt jo. Katsokaa tuolla tulee ihmisiä. Mitä ajattelisivatkaan he nähdessään meidät yhdessä!
Mestari: He ajattelisivat näin: tuolla haastelee keskenänsä rakastavainen pari; antakaamme heidän rauhassa jutella ja kulkekaamme pois häiritsemästä heitä. Näin ajattelisivat he.