Koivu: Iltaa! Mitäs kuuluu?
1:nen herrasmies: Ei erinomaista, lukuunottamatta äskeistä tapausta. Tapahtui nimittäin tässä asuntonne edustalla jotain kummallista…
Koivu: Kummallista?
1:nen herrasmies: Niin. Tässä nimittäin suutarimestari Naskali — suokaa anteeksi mutta pidän velvollisuutenani kertoa asian suoraan — oli hieman puheissa vaimonne kanssa.
Koivu: Sitä kyllä odotinkin. Vähän aikaa sitten oli hän täällä, käveli edestakaisin ja katseli vaimoni ikkunaan. Ymmärsin kyllä hänen aikeensa, ja sanoi hän itsekin tulleensa lemmittyään tapaamaan. Hän ei näy tietävän, että vaimoni on naimisissa. Lähdin hakemaan poliisia antaakseni heti tuon heittiön poliisin haltuun, mutta missään en ole tavannut jälkeäkään järjestysmiehistä.
1:nen herrasmies: Se on tavallista täällä kaupungissamme, että koskaan jälkeen seitsemän ei ole tavattavissa kaduilla poliisia. Sillä silloin istuvat nämä herrat, nämä kaupunkimme neljä poliisia, Kankkusen kahvilassa veljenmaljoja maistellen.
2:nen herrasmies: Se on totta. Ei tiedä miehet silloin maailmasta eikä arestiin taluttamisesta. — Mutta katsokaahan, eikö tuo ole suutarimestari Naskali, joka tulee tuolla.
Koivu: Sama mies. Mutta nyt otamme hänet tilille.
1:nen herrasmies: Sen teemme. Kuulkaahan! Tulkaa tänne varjoon, ettei hän huomaa meitä. Sitten kun näemme, mitä hänellä on tekeillä, tartumme häneen käsiksi.
Koivu: Tehdään niin.