Mestari: Älkäähän nyt, poikani, itseänne niin tietämättömäksi tehkö. Minä en todellakaan tiedä mitä minä ensinnäkin puhun hänelle. Minulla on naisten seurassa hidas puhe ja kankea kieli.
Joonas: Kyllähän nyt mestari osaa hänelle jotain puhua.
Mestari: Mutta naisväen seurassa olen minä ujo — paha periköön! Miten ensinnäkin aloitan keskustelun?
Joonas: No, mestari puhuu nyt ensin ilmoista ja tuulten suunnista, ja vähitellen siirtää sitten keskustelun tuohon oikeaan asiaan.
Mestari: Aivan oikein, juuri niin. Näin pääsen siunattuun alkuun. Todellakin tarkka äly on teillä nuoremmilla. — Mutta vielä yksi asia. Minun kai tarvitsee pukeutua sortuukiin ja maniskoihin siksi kun hän tulee, sillä esiintyessäni sellaisissa kapistuksissa, mielistyy hän minuun enemmän.
Joonas: Siinä tekee mestari aivan oikein. Esiintyessänne hienona mielistyy hän teihin paremmin. (Erikseen) Tämä juttu alkaa käydä lystilliseksi!
Mestari: Pitkään aikaan en ole käyttänyt sortuukiani, joten se ei liene aivan käyttökunnossa. On parasta kaiketi antaa se aikanaan Marille puhdistettavaksi. — Mari, kuuleppas!
Mari (tulee).
Mestari: Minulla on annettavana sinulle pieni tehtävä. Ota minun vaatekaapistani sortuukini ja puhdista se huomiseksi. Koeta, jos se on mahdollista, saada pois kaikki pilkut ja muut asiaan kuulumattomat.
Mari: Kyllä mestari.