LOUHI jää yksikseen näyttämölle:
Kuolo, kuolo ja kirous! Pakohon käy Pohjolaiset, uroot uhkeat ja verevät! Oi on, oi on onnettomuutta, oi on päivyttä pimeää! Kaikk' on mennyt! Heill' on voitto. Mull' ei mitään, ei niin mitään! Kukistunut valta-istuin ompi ylpeen Pohjan Louhen!
Oi, te untelot urohot, miehet pelkurit ja raukat, teidän syytänne tää kaikki — Sit' en jätä kostamatta — Jumalauta! sen ma vannon.
(Pois.)
MIES tulee kotvasen kuluttua:
Pakoon kaikki, pakoon kaikki! Voiton saavat meidän miehet. Ylös vuorille paeten rientää Pohjan poikain parvi, rientää kuni lammaslauma risahduksen kuultuansa.
Kiitos, taatto taivahassa, kiitos teille, Suomen miehet, kiitos, urheat urohot!
TYTTÖ tulee, syleilee taattoansa:
Nyt olen iloinen, isoni!
Oothan siekin ilomiellä?