(Ernst Josephson)
Nämä silmät itkevät verta vuoks syntien pusertuvaa, vuoks kaiken, mi haavoitti kerta sydänparkaa — ja haavoittaa.
Tämän kohtalon syy ei kukaan.
Elon virtaa tottelen vain
oman tulvani suunnan mukaan,
padot, telkimet musertain.
Olen huoleti kulkeva suureen maan sylihin paluutien; epäjumalten rovion juureen nimen, maineen nauraen vien.
RAKKAUS
(Eduard Mörike)
Kun armaan suuta suutelet, sun janoos ei se riitä: jos vettä seulaan kaatanet, ei täyty seula siitä. Ja vaikka tuhatvuotiset ois suudelmas, tai ikuiset, saat niukasti sa niitä!
Sun rakkautes aaltoilee ain' uusin halun muodoin. Ja huulet, suun, mi suutelee, se punaa verenvuodoin.
Ja tyttö vaikka vapisee
kuin vohla veitsen alla,
hän pyytää, silmin rukoilee:
— Kivulla suuremmalla!
Niin on. Ja samoin ollut jo on alust' elämän. Niin rakasti jo Salomo, ei muuta voinut hän.