IMPROMPTU
On hyvä näin: kesän ääniä ympärillä: kumeaa kalliorumpua soittava meri, naisten nauru ja autontorvien musiikki, lintujen orkesteri.
On hyvä näin: soma paistatella päivää
aivot tyhjinä, ruumis raukeana.
Vaikkakin luomeni suljen, on silmien luolassa
aurinko huikaisevana.
On hyvä näin: minä saatan taikurin käsin hiekkaa merenhelminä siroitella, jättiläiseks kasvaa — ja niellä pilviä riemulla lapsellisella.
VAELTAJA
Niinkuin vaeltaja, joka on tajuamattaan, poissaolevana sivuuttanut taipaleen tiellä, havahtuu, katsoo ihmetellen: Missä minä olin? — niin olet sinäkin useasti, kesken juhlien riemua, ystävien parvessa havahtunut yksinäisyyteen, ihmetellen: Keitä he olivat?
PALJAIN JALOIN
Niin mä kerran tieni aloin, niin mä kuljen: paljain jaloin.
Avohaavat
syvät näissä
ammottavat
kantapäissä:
rystysihin joka kiven jäänyt niist' on verta hiven.