Ja Allah katseli häntä
ja kuunteli häntä
ja itki.
Ja Allah kohotti päätänsä Kuolleesta merestä.
Silloin kuuli hän sen,
mitä lihavin kaikista papeista puhui.
Ja Allah vihastui kovin.
Ja Allah kohotti kätensä:
ja katso, ihmiset olivat aamulla niinkuin apinat.
Mutta Sydän jäi Allahin luokse. Ja lempeä jumala otti hänet käteensä, nosti hänet huulilleen ja suuteli häntä.
SANA.
Alussa oli Sana.
Ja muuta ollut ei.
Ja Ylimmäisest' oli synty sen.
Ja alkuyöhön kauas
sen Luojan sormi vei:
niin luotiin maa ja meri, ihminen.
Sana luomistyönsä päätti
ja palas Isän luo.
Ja Henki kantoi sitä huulillaan.
Mut kerran keskiyöllä
Kyy, valheen henki tuo
sen varkain otti, vei sen maailmaan.
Ja Sana, kaiken luoja,
oli hedelmätön nyt,
kun ihminen sen nosti huulilleen;
vain lasten leikkikalu,
vain malja särkynyt,
vain mykkä ääni, kaiku tyhjyyteen.