Kas, armas, kuinka raukea on pilvilinnun siipi. Tuoll' ilta kissan-askelin jo pensahikkoon hiipi.
Se piilee, kuje mielessään,
ja pilkistelee meihin.
Se taikuri on. Mutta myös
mä kuulun taikureihin.
Puun oksilta, kas, varastin
nyt kourallisen tuulta
ja iltaruskon poskeltas
ja perhosia suulta.
Ja sentään meille kepposen tek' Ilta, voitti leikin: se salavihkaa sun ja mun pois itseltämme veikin.
III
VANHOILLE.
Emme säiky teitä: nuoret oomme, mutta teidän luunne kohta maatuu.
Kuinka säikkyisimme pelkkää varjoa, mi tiemme poikki kaatuu!
Emme vihaa teitä: työnne teitte, teitä työssänne me rakastamme.
Teidän sekä isienne työ on ruokamulta, mehu juurissamme.
Emme syytä teitä: oikein, väärin teitte, toisin voineet ette.
Meidän työnämme on pestä vääryys, kun te hiljaisimpaan lepoon
vaikenette.
Mutta: turha luulla ainoaksi omaa kalpaanne ja voittoretkeänne.
Turha luulla, että ikuisesti jatkuis teidän hetkeänne.