Meidän menoksemme jos te käytte kahvaan ruosteensyömäin kalpojenne,
tietkää: kuitenkin me käymme ylitsenne!
SUOMALAINEN SONETTIPARAATI.
Kas, kaarti paraatihin ratsastaa
sonetti-univormu sorja yllä.
Hei, heppa, muista, jalan käyttelyllä
nyt ettet loukkaa arvostelijaa!
Ken lurjus sapelinsa kohottaa!
Se pian tuppeen! — tiedättehän kyllä:
on ero paraatilla, miekanmittelyllä.
Siis vielä kerran tarkoin katsokaa,
ett' univormussanne moitteeton
on joka rytmi-sauma, riimi-nappi
ja että ryhti teillä uljas on!
Vois muuten paisua sen herran sappi, kun runopataatista antaa tuomion, ja laulajall' ois eessä Nälkälappi.
LEHMÄN HÄNTÄ.
Runon lehmän hännästä tehnyt oon, sekös kiukutti filistereitä: — Runoniekkojen aatos, varjelkoon, käy selviä navettateitä!
Runotarko — niin tuumi yks viisas mies —
vois viihtyä läävän puolla?
Uh, vaarallistakin on kukaties
runous, joka syntyy tuolla! —
Iloks kansan tään paras laatia ois
runotekstejä katkismuksiin,
myös kuutamoiltoina puhjeta vois
ah, lemmenhuokauksiin…