Katedraalin eessä kaksi miestä punakauhtanaista: kuningas on toinen niistä, toinen pyövel' ammatiltaan.
Kruunupäinen pyövelille
puhuu: "Pappi messun alkoi,
pian päättyy vihkiminen —
pidä piilus valmihina."
Kellonsoitto, pauhu urkuin,
kirkost' ulos väki tulvii:
keskell' uljaan juhlasaaton
nuoret vihkikoruissansa.
Kauhun-kalvas, vapiseva
tuo on kaunis prinsessainen;
huolt' ei huimall' Olavilla,
suulla punaisell' on hymy.
Hymy suulla punaisella,
niin hän puhuu kuninkaalle:
"Hyvää huoment', appiukko,
katkot tänään kaulan multa.
Kuolen tänään — suo mun vielä
elää keskiyöhön asti,
että voisin hääni nämä
pidoin, soihtutanssein viettää.
Suo mun elää, suo mun elää,
kunnes juon mä viime maljan,
kunnes tanssin viime tanssin —
suo mun keskiyöhön elää!"
Kruunupäinen pyövelille puhuu: "Vävy säilyttäköön keskiyöhön asti hengen — pidä piilus valmihina."
II.
Nämä häät ovat ritari Olavin, nyt juo hän viime pikarin. Ja nyt painaa vasten poveaan hän armastaan — oven takana pyöveli seisoo.