vaan moni heistä hymy huulillaan on käynyt kärsimyksenpolkuaan, —he tuskan mykkään sydämeensä sulki.
SYDÄMET.
Vaikenevat sydämet turhan melun tähden. Mies miestä vastaan saaliin nähden.
Jäätyvät sydämet lämpöä vailla. Kuka voi hehkua auringon lailla?
Kuka voi jäässäkin syttyä paloon? Sysimustat sydämet vihkiä valoon?
Etsiä taivaalta eksyneen tähden? Kuka voi ruokkia nälkää nähden?
Itkevät sydämet kuollutta lastaan. Kuka veisi ihmisen ihmistä vastaan?
MUISTIKIRJAAN.
Kuin lehti, jota tuuli lennättää, niin kalpeaks ja kuihtuvaksi jää jok'ainut sana, kirjoitettu tähän. Ja sill' on sulle sanomista vähän. On mykkänä se unohtuva pois. kuin sit' ei koskaan kirjoitettu ois.
Jos ehkä kirjoittikin rivin, kaks, jäi vieras sulle sentään vierahaks. Ja sanoja et kaipaa ystävältä. Saat katseen kaikki ymmärtävän hältä; se katse sanaton jää unelmiis ja kieliin sydämen ja kyyneliin.