Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja - Uuno Kailas

Taattoni tappelumiekan vyölleni vyöttävä oon. Voittajaks jään tahi jossakin hiekan hurmeeni punertakoon.

Rappusilla vanhan tavan mukaan silmäpuoli Musti loikomassa. Pihaportin pylväspuulla kukko kiekumassa, kaulaa oikomassa.

Seinän puna niinkuin liekki paistaa
päivänruusu-jättiläisten takaa.
Kynnyskivi polttaa jalan alla.—
Eine-untaan niittoväki makaa,

kuorsaa … niinkuin kuorsata se aikois aina ensi heinäkuuhun hamaan, vaikka Mirri ruohonpäitä purren ryhtyy ukonilmaa ennustamaan.

Tiellä tomupilven alta pakoon joku ajaa jyrisevin rattain. Varis vaakkuu. Nousee ukonpilvet koillistaivaan niinkuin kaihi kattain.

(Anna Haavan mukaan).

Ah, anteeks anna, että rakastan.
En tohdi pyytää mitään enempää.
Mun ainoaksi osakseni jää
se riemu, tuska, että rakastan.

Ah, anteeks anna, että rakastan.
Jos mielit vihata, niin vihaa vaan.
Sun luotas lähden, kärsin—kuitenkaan
ma unhoita en, että rakastan.