Tuuli ja tähkä ynnä muita runoja - Uuno Kailas

Sinäkö elät vai elänkö minä: toinen meistä nyt kuollut on. Sullako onni vai lieneekö mulla: toinen meistä on onneton.

Haudassa toinen ja maanpäällä toinen.
Kumpi on ehtinyt päähän tien?
Ah minä tiedän: haudassa sinä
—kuitenkin minä se kuollut lien.

Sanoisit minulle, onnellinen, sattuiko sinulle jossakin, joskus tuokio onnen täydellisen.

Niin ei koskaan sattunut minulle.

Nytkin tosin ruusujen alla juhanuksena vieraakseni minä onnea kosin. Onkin onnea kyllä, onnen kultia taskullinen.

Sentään puuttuu yks onnen muru, pienen pieni, mut varsin tärkeä, sillä sen puutteessa kaikki puuttuu ja onnesta voi tulla suru.

Mitä voi kaivata ruusujen alla juhanuksena? Mikä voi vaivata, onnen puute?

Lapsia ollaan ruusujen alla. Siis sanon hiljaa kuiskaamalla: —Ei ole kättä, kallista kättä minulle ruusun taittajaksi.