[95] Ahlqvistin huomautuksen (Mehiläinen 1861, N:o 1), että iltaselle muutamissa osissa maata merkitsee illallista, otti Krohn varteen muuttaen tämän runon nimen myöhemmin muotoon "Illalle". Niin ikään hän korjasi runossa esiintyneen kielivirheen: tyynen meille tuo! Lopun päivätöille, Levon, rauhan suo! Viipurilaisten puhekielessä esiintyy tämmöinen objektimuoto.
[96] "Stycket är en liten fulländad bit, som kan säga: gör efter!" Litteraturbladet 1861, N:o 12.
[97] J.J. Meyer, Vom Land der tausend Seenen; Eliel Aspelin, Suomi 19:llä vuosisadalla; B.F. Godenhjelm, Oma maa III, toukok. 19 p.; J. Jäntti, Oma maa VI, s. 226. Tavallaan myös O.A. Kallio, Uudempi suomalainen kirjallisuus I, s. 76.
[98] Verrattakoon tätä runoa ja esim. sitä tapaa, jolla Emil Zilliacus ("Offereld") käsittelee samanlaista aihetta, niin Krohnin runoilijaluonne esiintyy hyvin selvänä. Krohn ei tartu voimakkain ottein aiheeseensa eikä pyri syvälle.
[99] Vrt. esim. "Tervehdysrunoja 1873 vuoden maistereille" I, tahi "Purjehdusretki".
[100] K.G. Ossian-Nilsson, Ett stycke dikterisk genetik. Ord och Bild, 1911.
[101] Sen hän itse lausuu kirjeessään vanhemmilleen jouluk. 8 p. 1863.
[102] Vrt. H. Hoffding, Sielutieteen pääpiirteet, s. 349.
[103] Vrt. K.S. Laurila, Estetiikan peruskysymyksiä, ss. 286-304.
[104] Vrt. Toivo Haapanen, Suomalaiset runomittateoriat 1800-luvulla. (Käsikirjoitus yliopiston suomalaisessa seminarissa.)