Josko poies paennenkin
Iloisien joukkohon,
Suru aina sydäntäni
Puree kalvaa ponneton.
Tulis yö ja aurinkoisen
Tulet tuimat sammuttais,
Varjo synkkä vierestäni
Silloin ehkä katoais.
Tulis tuoni toivottuni,
Veisi rauhan majoihin,
Nukkuessan' nurmen alla
Nukkuis musta murhekin.
[121] Kaksi ensimäistä säkeistöä kuuluvat:
Ute var det isig vinter,
Frusen stod hvarenda blomma
Och utöfver öde fälten
Drifvan bredt sin hvita duk.
Ljust det var dock i mitt sinne,
Varmt och ljuft uti mitt hjerta,
Ty som vårsols milda strålar
Var min flickas ömma blick.
[122] Uppmuntran (fr. Tyskan). — Krohnin käsikirjoitusten joukossa.
[123] Vrt. Arvid Mörne, Josef Julius Wecksell, Helsingfors 1909, s. 68 ja 266-267.
[124] Krohnin käsikirjoitusten joukossa. — J.M. Töllikkö, Suonion runoudesta. Käsikirjoitus yliopiston suomalaisessa seminarissa.
[125] Mehiläinen 1861, N:o 1.