Kuten edellisessä kuvauksessa jo mainitsin on Riian sotatribunali viime kuukausina käsitellyt 18 rikosjuttua ja telottanut 15 henkeä.
Kukin näistä rikosjutuista on siihen määrään mielenkiintoa herättävä, niin voimakkaasti on kussakin ilmennyt omantuntonsa vaatimuksista välinpitämättömien tuomarien oikeudenvastainen toiminta, että olisi välttämätöntä tarkastaa kutakin rikosjuttua erikseen, jotta tämän kollegion toiminnan luonteen kuvaus tulisi täydellinen, — mutta sitä varten tarvittaisi liian paljon aikaa ja tilaa.
Senvuoksi minä otan niistä ne, jotka ovat enimmin mielenkiintoa herättävät, ja alan 36:n rikosjutusta.
Edellisessä luvussa olen kertonut, että todistajain lausuntojen hankkimista varten tähän rikosjuttuun, oli pyövelien täytynyt tappaa yksi syytteenalainen ja vaarallisesti haavoittaa toista; tämän pelotuksen jälkeen kaksi heikointa, Andree ja Rehwald, antoivat ilmi muut henkilöt.
Syytteenalaisten joukossa on kaksi tyttökimnaasin oppilasta, toinen 5:ltä, toinen 6:lta luokalta; useimmat muista eivät ole täysi-ikäisiä.
On eräs eukko, iältään yli viidenkymmenen. Hän ei ymmärrä mitään siitä, mitä hänen ympärillään tapahtuu, ei tiedä mistä syystä hän on vangittu; kaikki hänen ympärillään peloittaa häntä ja hänen järkensä on alkanut pimetä.
Ennen oikeuden istuntojen alkamista hallinto siirsi muutaman vangin
Riian ojennusvankilasta Liivinmaan lääninvankilaan.
Viimeksimainittu on rakennettu kahtasataa henkeä varten, mutta tätä nykyä siellä on yli kuusisataa vankia. Yhteen koppiin oli teljetty kuusi henkeä, niin että yöllä lattia oli sullottuna täyteen ihmisruumiita; he nukkuivat paljaalla asfalttilattialla. Koppi on hyvin pieni, kolme askelta toiseen ja viisi askelta toiseen suuntaan. Ilman puute, ahtaus, lika, tiheän rautaristikon pimentämästä ikkunasta tuleva riittämätön päivänvalo, — seuraukset kaikesta tästä tulivat pian näkyviin, ja eräs syytteenalainen, Fradkin nimeltään, sairastui pahasti, oltuaan kausi päivää moisessa huoneessa; sairaudestaan huolimatta hän haastettiin oikeuden istuntoon, toverit kantoivat hänet sinne käsillään ja sellaisessa tilassa hän sitten oli läsnä oikeudessa; seuraavana päivänä hän ei enää voinut tulla ja puolentoista vuorokauden kuluttua hän kuoli.
Vankilan lääkäri kävi häntä katsomassa hänen jo ollessaan kuolleena. Mihinkä tautiin hän oli kuollut jäi kun jäikin epätietoiseksi ja useimmille vangeille arvoitukseksi.
Vankilalääkäri ilmoitti virallisessa tiedonannossaan että syynä
Fradkinin kuolemaan oli ollut vankilahuoneen ahtaus ja kosteus.