Tämän jälkeen vangit sijoitettiin kaksittain kuhunkin koppiin.
Mutta kaikkein omituisinta on että Fradkinin kuoleman jälkeisenä päivänä samassa kopissa sairastui toinen syytteenalainen Saharow. Silloin hallinto kiireimmiten siirsi hänet takaisin Riian ojennusvankilaan, parempiin terveydellisiin olosuhteisiin, ja siellä hän nopeasti parani.
Tästä syytteenalaisesta Saharowista täytyy sanoa joku sana.
Oikeus katsoo hänellä olleen tärkeän osan käsittelyn alaisessa rikoksessa, pitää häntä sosiaalidemokratisen taistelujärjestön päämiehenä ja etsii erityisellä harrastuksella todistusaiheita, voidakseen laillisella perusteella telottaa hänet.
Mutta todistusaiheita ei ole!… Ja kun herra T., keskustellessaan erään tuomarin, everstiluutnantti Kermanin, kanssa, huomautti hänelle tästä, niin everstiluutnantti oikeushuoneessa vastasi hänelle: — "Se ei ole tärkeää! Yhdentekevää onko todistusaiheita vai eikö, kaikissa tapauksissa Saharow jo kauvan sitte riippuu meillä nuorassa".
Intohimoisessa halussaan saada tyydyttää verisiä vaistojaan lukee sotatribunali hänet osalliseksi erääseen rikokseen, joka tapahtui kuukausi Saharowin vangitsemisen jälkeen ja vaikka hän siihen aikaan, kun itse rikos tapahtui, istui vankilassa. Oikeus perusteli tätä syytöstään, että vangittu henkilö on ottanut osaa rikokseen, sillä, että Saharowin turmiokas vaikutus muka on ollut niin suuri, että se on ilmennyt puheena olevassa rikoksessa! Tässä on, oikeuden mielipiteen mukaan, hänen vikansa; sitäpaitsi oikeus on katsonut oikeiksi erään todistajan — ilmiantajan — lausunnot, nimittäin Andreen, joka oli vakuuttanut nähneensä Saharowin lokakuun 17—20 päivän välillä pitämässä puhetta väkikokouksessa. Mutta tietäen millä julmalla tavalla Andreen "vilpittömät" tunnustukset oli hankittu, puolustajat suuresti epäilivät tämän lausunnon todenperäisyyttä, ja pitkien ponnistusten jälkeen heidän onnistui todistaa Saharowin alibi: juuri samaan aikaan Saharow istui vangittuna Riian vankilassa.
Saharowia vastaan on vielä sitäpaitsi olemassa tuomarien mieskohtainen kiukku; äkkipikaisuudessa hän oli, nähdessään tämän tällaisen tuomioistuimen, ollut kyllin varomaton sanoakseen: "Nämä eivät ole tuomareita, vaan teurastajia!"
Minä tapasin Riiassa erään Saharowin ystävistä; hän kertoi minulle, että Saharow hyvin tuntee tuomari, everstiluutnantti Kermanin lausuman klassillisen fraasin: "hän riippuu meillä jo kauvan sitte nuorassa!", ja odottaa kuolemaansa, vaikka hyvästi käsittääkin ettei ole olemassa mitään tosiperusteita, joiden nojalla hänet voitaisiin telottaa…
Nähdessään oikeutta, kohtuutta ja laillisuutta polkevien tuomariensa kostonhimon ja oikeudentunnon puutteen hän hyvin tietää, että hänelle ei löydy pelastusta, ja valmistautuu kohtaamaan kuoleman kasvoista kasvoihin.
Samalla tässä nuoressa organismissa on hyvin ymmärrettävä elämän jano; hän tahtoo niin mielellään elää ja tehdä työtä tulevan, uuden Venäjän hyväksi, että häntä katsellessa mielen valtaa syvä sääli tätä nuorta elämää kohtaan, jonka on lopettava pyövelin käsi.