Mutta heidän vikansa oli siinä, että he tahtoivat olla armeliaita ja huojentaa haavoitettujen ja silvottujen ihmisten kärsimyksiä. Nuoren innostuksen hurmauksessa tämä halu on niin luonnollinen, niin ymmärrettävä, että heidän tuomitsemisensa pakkotöihin kiihottaa lukijan mieltä yhtä suuresti kuin tuo seitsemää syytteenalaista kohdannut väärä kuolemantuomio.
Ei! tätä ei voi sallia; yhteiskunnan on noustava puolustamaan lapsiaan.
Totta on että kansan vapaus ostetaan äärettömän kalliilla hinnalla, se ei ole helposti ja yksinkertaisesti saavutettavissa; vaaditaan ihmisuhreja, paljonkin uhreja, mutta kansan onnea varten ei ole tarvis uhrata lapsia.
Sillä juuri lapsiahan varten tätä vapautta tahdotaan valloittaa, sentähden heitä täytyy säästää eikä uhrata.
Kun puolustaja Sokolow tuli heidän koppiinsa nousivat he seisaalleen ja niiasivat syvään, kuten kimnaaseissa on tapana. Heidän pöydällään oli maantieteen oppikirja ja ranskan kielioppi. Heidät oli pantu yhteiseen koppiin ja siellä he ahkerasti lukivat koulukirjojaan.
Oikeuden istunnoissa he olivat kimnaasivormun mukaan tehdyissä lyhyeissä hameissa.
Oikeuden istunnossa he usein lapsellisesti nauraa hihittivät, millä kiinnittivät itseensä tuomarien huomion; koko oikeusprosessi huvitti heitä suuresti ja herätti heidän uteliaisuutensa. Olisittepa nähneet heidän kiiluvat mustat silmänsä heidän kuunnellessaan jännitetyllä tarkkaavaisuudella sotilasprokuraattorin julmaa puhetta, jossa hän vaati kuolemanrangaistusta heidän syytteenalaisille tovereilleen! Hamaan oikeudenistunnon loppuun saakka he eivät uskoneet että kukaan syytteenalaisista tulee tuomituksi kuolemaan.
Sen sijaan he sitte, kun he selvästi kuulivat kovan kuolemantuomion, olivat purskahtaa itkuun. Heitä ei hirmustuttanut heidän oma kohtalonsa, että he joutuvat pakkotyöhön, vaan heitä kauhistutti se, että kuoleman hahmo jo seisoi heidän toveriensa olan takana — — —
He kutsuivat luoksensa puolustaja Sokolowin ja alkoivat syvällä murheella kysellä häneltä, oikeinko todella tuomitut tulevat teloitettaviksi, eikö tosiaan löydy mitään mahdollisuutta saada heidät pelastetuiksi, saada näytetyksi toteen heidän syyttömyytensä.
Sokolow lohdutti tyttöpoloisia, rauhoitti heitä ja sanoi olevan toiveita siitä että ylisotaoikeus kumoo kuolemantuomion. —