Yhä jatkuvat telotukset, sotaoikeuden väsymätön, julma toiminta on alkanut herättää levottomuutta Riian koko väestössä.
Mielentila on käynyt mitä raskaimmaksi, tuskallisemmaksi. Kaikki olivat jännitetyin mielin odottaneet oikeuden tuomiota 36:n rikosjutussa, ja kun hyvin tiettiin keistä tämä sotatribunaali oli kokoonpantu, ei kukaan odottanut armeliasta päätöstä.
Senvuoksi kaikkien huomio oli pääasiallisesti kiintynyt siihen, tulisiko väliaikainen kenraalikuvernööri Sollogub sallimaan tehdä valituksen ylioikeuteen vai eikö sitä annettaisi tehdä, kuten ei oltu annettu tehdä missään edellisessäkään rikosjutussa, ja lähetettäisiinkö siis nämät seitsemän yhtä tyynesti telotettaviksi kuin oli lähetetty edelliset kahdeksan.
Tämä raskas, odottava mielentila tarttui itsestään miehestä mieheen, ilmassa tuntui ukkospilven läheneminen.
Kesäkuun 1 p:nä keskusteli kuvernööri Svegintsew Riian poliisimestarin Nilenderin kanssa siitä, olisiko kaupungissa odotettavissa minkäänlaisia epäjärjestyksiä jos valitusta ei anneta tehdä. Poliisimestari vakuutti että jos tässä rikosjutussa ei sallita tehdä valitusta, niin kaupungissa voidaan odottaa syntyvän suuria selkkauksia ja että työväki ensi työkseen julistaa yleisen lakon, jonka seurauksia, pohjan ollessa tällaisen, on mahdoton edeltäkäsin sanoa.
Samana päivänä, kello yksitoista illalla, valituskirjelmä otettiin vastaan.
Kaikki ovat vakuutetut siitä että ylisotaoikeus ei tule sallimaan moisia oikeusrikkomuksia ja että se kumoo kuolemantuomion.
Vähän aikaa tätä ennen oli riikalaisen asianajaja Sjablovskin luo, josta minä jo olen puhunut, tullut viisi henkilöä eri haaroilta lääniä, tuoden mukanaan surullisia tietoja.
Viime kevät oli tuonut heille raskaita uutisia. Heidän miehensä, veljensä, jotka olivat lähteneet kotoaan, mikä työtä etsiäkseen, mikä muissa asioissa, eivät pitkään aikaan olleet lähettäneet mitään tietoja itsestään. Heidän perheensä kävivät levottomiksi odotellessaan elättäjiään, eivätkä voineet käsittää mistä syystä he niin kauvan viipyvät, minkätähden eivät lähetä rahaa, eivät kirjoita — — —.
Tuli kevät lämpöineen, sulatti maasta lumivaipan ja toi ilmi kamalan salaisuuden. Kadonneitten perheenturvaajain ruumiit makasivat läpiammutuin rinnoin, murskatuin päin, metsissä, kentillä.