Hetkisen epäröityään Steinberg suostui; he pukeutuivat ja lähtivät asunnosta. Mutta nyt he tulivat ajatelleeksi että poliisi ehkä kohtelee heitä vihamielisesti siitä syystä, että revolveri on ladattu, ja heidän päähänsä tuli loistava ajatus ampua se tyhjäksi ilmaan mikä sopisi hyvästi koska he olivat kaupungin ulkopuolella.
He laskeutuivat silloin juuri alas korkealta kummulta, ja kun he olivat päässeet alas kummun juurelle, jossa heitä ei nähnyt mikään vieras silmä, niin he laukasivat ensimäisen patroonan ilmaan. Kumea kaiku vyöryi ilmoille, ja heidät valtasi pelko, että joku ehkä sattuisi kuulemaan; he menettivät kaiken halun ottaa revolverista latingit näin vaarallisella tavalla, panivat sen taskuunsa ja juoksivat ylös kummulle.
Kummun harjalle päästyään he havaitsivat kaksi kasakkaa, jotka juuri tulivat ulos kummun toisella syrjällä olevan valokuvapajan portista. Kasakat pidättivät heidät, koska olivat kuulleet revolverinlaukauksen, ja veivät poliisikonttooriin.
Siellä heitä kuulusteltiin, minkä jälkeen he pantiin syytteeseen siitä, että he, kummun suojaamina, olivat tehneet aseellisen hyökkäyksen kahta kasakkaa vastaan näiden tullessa ulos viereisen talon portista.
Jotta he "vilpittömästi tunnustaisivat", heitä kidutettiin, mutta kumpikaan ei, tuskista huolimatta, voinut selittää muuta kuin mitä minä edellä olen kertonut.
Oikeudessa oli aineellisena todistuskappaleena revolveri, mutta sittemmin tämä revolveri kuten tuli toteennäytetyksi todistajain lausuntojen kautta, ei enää ollutkaan se, joka oli otettu Steinbergiltä ja joka oli hänen omansa, vaan toinen, hyvin suuri kaliiberiltaan; silminnähtävästi joku avulias ihminen oli salaa tehnyt tällaisen vaihdon, sentähden että Steinbergin oma revolveri oli niin pieni, että koko murhayrityskanne olisi rauennut itsestään, siihen nähden, että Steinbergin revolverilla olisi ollut mahdotonta tappaa ketään jo jonkun kymmenen askeleen päästä.
Että revolveri oli vaihdettu toiseen todistivat oikeudessa ne kaksi kasakkaa, jotka olivat sen ottaneet nuorilta miehiltä ja sen silloin hyvästi nähneet ja hyvin muistavat minkä näköinen se oli. Sitäpaitsi oikeudessa tuli selvitetyksi että nämät kaksi kasakkaa eivät itse syyttäneet heitä murhayrityksestä; he selittivät että heidän revolverinsa ei edes olisi voinut vahingoittaa heitä he kun olivat vähintäin 60 askeleen matkalla nuorukaisista ja heiltä otetulla revolverilla taas ei voi ampua 30:tä askelta kauemmas.
Oikeus piti kiinni kanteesta, jonka mukaan kasakoita vastaan oli tehty aseellinen hyökkäys, ja väitti että nuorukaiset siinä silmänräpäyksessä, kun laukaus pamahti, olivat ylhäällä kummulla, piiloutuneina sen harjan taakse. Tällainen väite oli välttämätön senvuoksi että muussa tapauksessa he, ollen kummun juurella, eivät edes olisi voineet nähdä kasakoita.
Tällä asianhaaralla tuli olla hyvin tärkeä merkitys sentähden että, katsoen paikallisiin olosuhteihin, s.o. kumpuun, porttiin ja nuorukaisten paikkaan nähden, kaikki viittasi siihen, että ainoastaan ylhäältä kummulta oli mahdollista nähdä kasakat kun nämä tulivat ulos portista; senpätähden oikeus niin itsepintaisesti piti kiinni siitä että Steinberg ja Wadse siinä silmänräpäyksessä, kun laukaus kuului, olivat juuri ylhäällä.
Todistajain lausunnot kävivät aivan päinvastaiseen suuntaan; yksi todistajista — eräs poika — lausui nähneensä että he, ollessaan kummun juurella ampuivat revolverilla laukauksen ilmaan; toinen todistaja — nainen — joka oli ollut lähellä kasakoita, vakuutti että hän oli nähnyt kummun harjan siinä silmänräpäyksessä, kun hän kuuli laukauksen, ja että siellä ei ollut ketään; vasta senjälkeen, muutaman minuutin kuluttua, olivat Steinberg ja Wadse ilmaantuneet ylös kummulle.