Usein saa kuulla tuomarien ja puheenjohtajan tekevän todistajille kysymyksiä, joiden tarkoituksena on saada tukea kanteelle.
Tämän vuoksi oikeus, tietysti, noudattaa sellaista sääntöä, että se haastaa oikeuteen kaikki kantajan todistajat ja lykkää istunnot jos jotkut heistä eivät ole saapuvilla, jotavastoin puolustajain esittämistä todistajista kutsutaan ainoastaan ne, jotka asuvat Riiassa.
Jos puolustajain todistajia ei ole saapuvilla oikeudessa, niin juttua ei tämän tähden koskaan lykätä, ei edes silloin kun todistus haasteen saamisesta ei vielä ole oikeuteen saapunut.
Mitä tulee prosessin ulkonaiseen, muodolliseen, puoleen, niin oikeus noudattaa tässä suhteessa erinomaista tarkkuutta ja säännöllisyyttä.
Se huomio ja erityinen tarkkuus, jota oikeus osoittaa lain muotoon nähden, näyttää erityisen selvästi kuinka se pyrkii pukeutumaan oikeudellisuuden ja laillisuuden toogaan.
Kutakin puolustajan lausuntoa oikeus kuuntelee tarkkaavasti loppuun asti, sillä katsotaan olevan vissi merkitys, ja oikeus menee neuvotteluhuoneeseen; toisinaan he keskustelevat siellä kauvan, antaen sillä ymmärtää että puolustajan pyynnön johdosta oli syntynyt pitkiä väittelyjä ja erimielisyyksiä tuomarien kesken.
Mutta samaan aikaan jätetään järjestelmällisesti huomioon ottamatta tärkeitä ja suurimmassa määrin oleellisia oikeusprosessin määräyksiä, ne nimittäin, jotka ovat oikeudellisuuden ja laillisuuden varmimpina takeina.
Ja tulos havaitaan olevan seuraava:
Oikeus ei ole kutsuttu tuomitsemaan ihmisiä, eikä saattamaan selville ovatko henkilöt syyllisiä rikokseen tai toiseen.
Tämä oikeus ei ole mitään muuta kuin entiset rangaistusretkikunnat, jotka toimivat ennen sitä ja joiden sijaan on ilmestynyt uusi, yksinkertaisempi organisatsioni sotaoikeuden muodossa, kidutuskammioineen ja kidutuksineen.