Puolustajat näyttivät toteen että siinä silmänräpäyksessä, kun rikos tapahtui, Sipol oli kaupungissa, kotona, ja rikos taas tapahtui 5—6 virstan päässä kaupungista.
* * * * *
Tuli Toukokuun 14 päivä — keisarillinen juhlapäivä.
Kaikki kahdeksan kuolemaan tuomittua olivat, kuunnellessaan heitä katsomaan tulleiden omaistensa ja sukulaistensa vakuutuksia ja toiveita sekä heidän lohduttavia puheitaan siitä, että heidät keisarillisena juhlapäivänä armahdetaan, tahtomattaan antaneet tämän toivon tunteen vallata mielensä.
Ovathan he ihan syyttömiä! Luulisipa ettei tässä edes tarvitse osoittaa armeliaisuutta, vaan ainoastaan oikeutta!
Ja heidän toivonsa kasvoi yhä lujemmin, he alkoivat toivoa että keisarillisena juhlapäivänä korkein hallintovalta ehkä osoittaa heitä kohtaan oikeutta eikä vuodatakkaan heidän viatonta vertaan.
Kului päivä, kului yö; tuli toinen päivä — — — heitä ei viedä telotettavaksi.
Ja sillä aikaa toivo yhä kasvoi ja vahvistui! —
Tuli pimeä, synkkä yö. Koko vankila nukkui raskaasti.
Väsyneinä, loppumattoman pitkästä kuoleman odottamisesta ylen kärsineinä, he olivat vaipuneet levottomaan, rauhattomaan uneen, eivätkä aavistaneet että kuolema oli niin lähellä, että ollaan tulossa heitä noutamaan.