Kun syytteenalainen tuodaan osastoon poliisi kuulustelee häntä, vaatii tunnustamaan ja, jos ei saa haluamaansa vastausta, uhkaa kiduttaa.
Uhkausten jälkeen poliisi ryhtyy toimeen. Vanhemmat virkamiehet menevät tästä huoneesta etäisempiin ja alhaisarvoiset alkavat kasakkain avulla piestä.
Piestään julmasti, raivostumiseen asti!…
Lyödään nagaikoilla, kiväärinperillä ja kummisilla kepeillä, joita näissä kidutuskammioissa nimitetään "pipkoiksi".
Vielä heillä on pamppupatukoita, joihin on punottu rautalankaa.
Syytteenalaisia piestään kunnes he menevät tainnoksiin.
Kun onneton pyövelin iskuista kaatuu raukeana, tunnottomana lattialle, niin inkvisiittorit valavat hänen päällensä kylmää vettä, kunnes hän tulee tuntoihinsa.
Mutta jollei tämäkään auta, jos hän kaikkien kärsimiensä kidutusten jälkeen yhä vaan pysyy uppiniskaisena — ei anna ilmi itseään ja toverejaan, niin häntä aletaan uudelleen piestä, mutta nyt jo "kuolemaniskuilla". Silloin pannaan kidutettua uhria kohtaan käytäntöön asetoveri, pyöveli Avramowin [tunnettu Maria Spiridonowan jutusta. Suom. muist.] menettelytavat — kiskotaan hänen päästään hiukset, hierotaan haavoihin suolaa, käytetäänpä sähköäkin.
Jos kidutettu vielä jaksaa puhua niin tulevat hänen luokseen viereisestä huoneesta vanhemmat poliisivirkamiehet ja kehottavat häntä vilpittömästi tunnustamaan kaikki.
Kaikkien kärsimiensä tuskien jälkeen, edessään kauhea perspektiivi saada vielä monta, monta kertaa uudelleen niitä kokea, tuntien vielä ruumiissaan nämä tuskat monikin heikompi kidutetuista usein vakuuttivat todeksi sen, minkä poliisi heiltä tahtoi.