Kun tämä "vilpitön tunnustus" oli tehty, niin kidutukset loppuivat. Kiusattu uhri vietiin koppiin ja jonkun puolentoista kuukauden kuluttua syytteenalainen ilmestyi sotatribunalin eteen, joka tuomitsee hänet ja hänen ilmiantamansa toverit kuolemaan.
Hiukan toisin tapahtuvat kidutukset 2:sen Pietarin kaupunginosan poliisikonttorissa. Minä kirjoitan sen mukaan, minkä minulle kertoi henkilö, joka siellä oli istunut kopissa ja tavannut kidutetut sekä itse nähnyt sen onnettoman, joka kidutusten jälkeen hirttäytyi.
Tässä rakennuksessa on kaksi kerrosta. Ensimäisessä kerroksessa ovat vangittujen kopit, toisessa pristavin [kaupunginosan poliisitarkastaja eli poliisipäällikkö. Suom. muist.] kanslia.
Ja toiseen kerrokseen on laitettu kidutuskammio; siellä vangittuja kuulustellaan ja siellä heitä kidutetaan. Kidutukset alkavat useimmiten kello 10:stä illalla.
Kun poliisikonttorin koppeihin tuotiin vangittuina kaksi veljestä, niin illalla toinen heistä vietiin kidutuskammioon kuulusteltavaksi.
Kauan ja julmasti häntä kidutettiin; hän niskoitteli eikä antanut ketään ilmi. Hänen miehuutensa osoittautui kidutuksia vahvemmaksi; pyövelit väsyivät saamatta ainoatakaan "vilpitöntä tunnustusta".
Ihan verisenä hän pantiin alakerrassa olevaan kylmään arestikoppiin.
Hänen maattuaan siellä puolitoista vuorokautta poliisi ilmoitti hänelle, että, jollei hän tunnusta, niin hänet illalla taas viedään kuulusteltavaksi.
Onneton ei jaksanut uudestaan kestää näitä hirveitä tuskia, epäinhimillisiä kidutuksia, vaan päätti kuolla ennen niitä.
Mutta vankilassa tämä ei ole niinkään helppoa.