Eeva. Minun täytyy onnistua! Meidän täytyy pitää heidät erillään edes tämän päivän. Sinä otat Annan huostaasi ja kasvatat hänessä vihaa, ymmärrätkö? Minä pidän Oskarista huolen ja koetan saada hänet tänäkin iltana juovuksiin. Ymmärrätkö?
Selma. Kyllä.
Eeva. No jaa. Kun he sitten tapaavat toisensa syntyy siitä tietysti riita. Anna rupeaa häntä moittimaan ja Oskari, niin, minä tiedän sen, hän on ylpeä ja tulinen. Pääasia on vaan, että saamme heidät riitaan, kyllä minä sitten jo lopusta huolta pidän.
Selma. Mutta jos he sittenkin sopivat?
Eeva. Silloin keksitään uusia keinoja. Kaikissa tapauksissa täytyy meidän saada heidät eroitetuiksi. En voi kärsiä, että Anna vie sen, jota minä rakastan. Minun täytyy saada Oskari omakseni keinolla millä hyvänsä.
Selma (naurahtaa). Kovin oletkin varma asiastasi?
Eeva. Olen minä, paremmin minä Oskarille sovin kuin Anna.
Selma. Se on tietty!
(Nauravat ilakoiden.)
Eeva. St, st!… Kuuleppas, Selma! Kuka oli se nuori mies, joka meni siellä kulmassa; se jota näytit? Tunsitko hänet?