Eeva. Jassoo, joko taas. (Istuvat.) Oletko puhunut Annalle jo?
Selma. Olen, aamulla.
Eeva. Mitä hän sanoi?
Selma. Ei tahtonut uskoa.
Eeva. Uskoo se. Etkö huomannut, että hän oli erilainen kuin ennen?
Selma. Huomasin kyllä. Mutta hän voi kysyä Oskarilta ja saada selityksen.
Eeva (kiihkeästi). Ei, ei! Se ei saa tapahtua. Meidän täytyy se estää.
Selma. Miten se on mahdollista?
Eeva. Sen täytyy! Tahdotko auttaa minua yhä edelleen?
Selma. Tahdon kyllä, mutta miten luulet onnistuvasi?