Anna. Mitä! Eihän tuo isä vaan ole mennyt menojaan? Niin hullu ei hän nyt mahtanut olla. (Vilkaisee kamariin.) On se mennyt… ja ovet seisovat auki. (Itkua tehden.) Voi, isä parka, minkälaisessa hapetissa olet mennytkään.
Eeva. Onko isäsi kadonnut?
Anna. On.
Eeva. Mihinkä hän sitten? Kaupungille vai?
Anna. En tiedä.
Eeva. Mitäs siitä. Parempi se onkin, saamme rauhassa puhella.
Anna (pudistelee päätään). — — — Heittäkää toki pois päältänne. Minä pistän kahvipannun tulelle.
(Menee ulos.)
Eeva. Mitä hän isästään tahtoi?
Selma. Se juopottelee.