Kalle. En ensinkään. Asia on siksi mitätön, ettei siitä kannata puhua.
Oskari, Herätänkö ukon yhteiseen lystiin?
Kalle. Ei, antakaa hänen nukkua pois pöhnänsä ja tehkäämme nyt sellainen päätös, että rupeamme yksissä puuhin häntä parantamaan.
Oskari. Sen teemme! Minä otan vävypojan oikeudet ja pistän ukon lujalle.
Kalle. Ja minä hoitelen häntä työmaalla.
Maria (hymyilee). Ja minä tahdon yhä edelleenkin piiloitella hänen vaatteitaan.
Oskari. No entäs sinä, Anna?
Anna. Minä… minä rukoilen Jumalaa!