Kivinen. Sanoiko kukaan?
Kalle. En tiedä.
Kivinen (kynsäsee korvaansa). On tullut hiukan maistetuksi!… Paha kyllä. Mutta huomenna tulen taas työhön, tulen kun tulenkin. Se on minun vahva päätökseni.
Kalle, Parasta se olisi. Mestari ottaa pian toisen.
Kivinen. Ei tarvita. Minä tulen aamulla jo.
Kalle. Hyvähän se olisi
Kivinen. Tulen minä. Mutta kuulehan, Kalle, sinä olet nuori mies ja siivo mies, et tiedä vanhan vaikeuksia etkä akan metkuja, se on tosi. Mutta hyvä mies sinä olet, hyvä kuin enkeli, sen minä tiedän.
Kalle. Älkää turhia puhuko!
Kivinen. Ei se mitään turhaa ole; työpaikalla olen sen kyllä huomannut, vaikket olekaan vielä kauvan täällä ollut. Mielellään sinä muita auttelet. (Kävelee. Hetken vaitiolo.) Tuo akan tolvana… Hiisi vie, minun pitäisi päästä ulos… (Pysähtyy.) Tahdotko auttaa minua, Kalle, tahdotko?
Kalle. Miten?