VIKU. Kaupungissa. En ole muistanut sitä kertoa, mutta nyt muistan sen niin hyvin. Ah, miten komeata se oli!
HEIKKI. Kuinka sen sait nähdä?
VIKU. Tuomolan Ville vei.
HESE. Tuomolan Ville! Näitkö hänetkin?
VIKU. Näin kyllä. Hän on nyt pulska herra ja kraatarin kisälli. En ollut tuntea häntä ja hän osaa puhua jo ruotsiakin.
HESE. Ruotsia! Osaako hän ruotsiakin?
VIKU. Osaa kyllä, ja hyvin hän sitä puhuukin.
HESE. Oikeinko totta?
VIKU. Ihan totta. Minä olin hänen luonaan ja hän puhui sitä kahden herran kanssa ja naureskelivat aikalailla. Rupesin viimein ajattelemaan, että ne nauravat minua ja oli jo suuttua koko herroille, mutta silloin ne menivätkin pois. Sitte Ville rupesi kyselemään: olenko nähnyt kuinka herrasväki tanssii, ja lupasi viedä katsomaan ja veikin. Mutta se oli kallis lysti, joka maksoi minulle kaksi markkaa. Paljon hauskempi oli se, kun hän laitti minut herraksi.
Toiset. Sinutko herraksi?