Ohho! Nyt se oli sanottu.
Tyttö oli hetken ääneti, punastui hiusmartoa myöten ensiksi ja vaaleni sitten. Penttilä säikähtyi. Mitähän hän nyt oli tehnyt! Olikohan tyttö kihloissa aikaisemmin? Jospa maa aukenisi ja nielisi heidät kokonaan, hänet, tytön ja koko maailman!
»Tiedättehän, että kotipuolessamme on tapana kosia tyttöä vanhempainsa läsnäollessa — —»
Puhui tyttö muutakin, mutta huone alkoi pyöriä Penttilän silmissä. Siinä menossa näki hän jonkin oven, tarttui kahvaan, ja se oli sattumalta eteisen ovi. Miten hän sai takin päälleen ja tuli alas rappusia, se on tänä päivänäkin hänelle arvoitus. Sen hän muistaa, että puolen tunnin päästä oli hän matkalla Ouluun, ylimääräisellä junalla — hakeakseen sopivaa latausaseman paikkaa.
VII.
Seinäjoella odotti Penttilää seuraava sähkösanoma:
»Valtiovarainministeri pyytää tietoja joistakin viime kesänä tehdyistä lainasopimuksista. Asialla kiire.
Lehtovaara.»
Penttilä vastasi:
»Paperit ministeriössä. En voi saapua. Ottakaa lakimies valvomaan etujani.»