Rannan silmä välähti. »Kun meillä on yksi sellainen mies kuin te, niin meitä ei tapa kukaan.» —
»No, no. Aikuiset miehet rupeamme puhumaan tuhmia. — Puhutteko englantia?» käänsi Penttilä puheen muualle.
»En puhu. Lukenut kyllä olen jonkinverran», tunnusti Ranta.
»Lähtekää Englantiin muutamaksi kuukaudeksi, niin kyllä se siitä selviää», sanoi Penttilä astuessaan hissistä ja avatessaan huoneistonsa oven.
Nuori rouva tuli eteiseen vastaan silmät itkettyneinä.
»Mikä nyt on hätänä?» tiedusteli Penttilä levottomana.
»Vielähän sinä elät!» Rouva heittäytyi vieraasta välittämättä itkien miehensä syliin.
»Mikäs minulla olisi hätänä?»
»Kolmeen vuorokauteen et ole käynyt kotona», rouva itki vapauttavia kyyneleitä.
»Tosiaankin. Olin aivan unohtanut lähettää sanan, että nukahdan hiukan tehtaan konttorissa.»