Emme tahdo kiusata lukijan uteliaisuutta, joten heti ilmoitamme, mitä siinä käärössä oli. Siinä oli 68 senttimetrin pituinen palotorvi.
Käveltyään 3 minuuttia Helsingin horisontin mukaan, mustapartainen mies lähestyessään kadunkulmaa riisui kääröstä paperit, kohotti palotorven mustapartaisille huulilleen ja puhalsi torveen. Siitä lähti kaamea, voimakas ulvahdus. Ällistyneenä koko katuliikenne pysähtyi 1 minuutin ajaksi.
Mustapartainen mies jatkoi hieman kalpeana, mutta päättäväisenä matkaansa ja kuljettuaan 7 metriä hän taas töräytti torvellaan niin että ikkunaruudut tärähtivät ja katulyhtyjen lasit helisivät ja ihmiset toisella puolen kaupunkia kysyivät hätääntyneinä toisiltaan, että joko nyt alkoi?
Mustapartainen mies jatkoi matkaansa Pohjois-Esplanaadikatua kohden.
Hänen perässään kulki n. 185 uteliasta ihmistä.
Mustapartainen mies katujen risteyksessä taas kamalasti töräytti torveaan. Hänen perässään kulki 620 uteliasta ihmistä.
Kuusi metriä kuljettuaan mustapartainen mies taas puhalsi palotorveensa — tuuuu — tuuu — tutuu — tuuuuuuu! Hänen saattojoukkonsa nousi 1,058 sieluun.
Taas mustapartainen mies töräytti. 2,560 uteliasta. Nyt huomasi muuan sattumalta ohikulkeva poliisikonstaapelikin, että jotakin mahdollisesti oli tekeillä.
— Oletteko hullu, sanoi hän, ei saa puhaltaa! Kuinka uskallatte kadulla puhaltaa tuollaiseen torveen!
— Tuuu — tuu — tutuu, puhalsi mustapartainen mies.
Hetkisen kuluttua oli läsnä 3,001 uteliasta ihmistä ja 2 poliisia.