— Millä ihmeellä he olivat ennättäneet saada sen vanhan karhun ulos hissistä, tunkeutua itse hissiin ja miksi he eivät astuneet hissistä pois ja kuinka herran nimessä se naishenkilö oli vain alushameisillaan?
— Koetetaan kolmannesta kerroksesta.
Koetimme. Painoimme nappulaa. Hississä oli juutalaisperhe. Paiskasimme kiireesti oven kiinni.
— Koettakaamme uudelleen toisesta kerroksesta! huudahti Niemeläinen.
Juoksimme alas toiseen kerrokseen, painoimme nappulaa. — Hississä oli taas äskeinen naisihminen alushameisillaan ja hänen 5 lastaan.
— Ylös kolmanteen!
Juoksimme, painoimme nappulaa, hississä taas juutalaiset.
— Hah hah, nauroi Niemeläinen paiskaten oven kiinni päin rähiseviä juutalaisia, jotka eivät yrittäneetkään poistua hissistä — nyt vastahan minä huomasin: tämä on unta! Me näemme hullunkurista unta.
— Loruja, minähän näen samat asiat!
— Mitä vielä. Minä tässä tietysti näen unta ja uneksin samalla, että sinä näet samaa unta kuin minäkin.