— Kuuluuko se kukkulakin huvilan alueeseen?
— Valitettavasti ei.
— Siinä tapauksessa se ei hituistakaan liikuta minua.
Tuopa oli lihava kohteliaisuus, vaikka vain niin hävyttömän epäkohteliaalla äänellä lausuttu; ajatteli Askola itsekseen.
— Onko täällä kaivoa?
Tietysti, mutta menkäämme nyt vain sisään, siellä kyllä voin tarjota vettä.
Mies ei ollut kehoitusta kuulevinaankaan.
— Missä se kaivo sitten on?
— Älkäähän siitä välittäkö, se on aivan tavallinen yksinkertainen kaivo.
Mies loi Askolaan epämiellyttävän syrjäkatseen ja sanoi sitten miltei käskevästi: