— Älkää millään mokomin vetäkö, voi käydä hullusti!
— Mutta hullusti käy joka tapauksessa. Sitäpaitsi tämä on muuan pienempi luonnonlaki. Niinsanoakseni yksityistä laatua. Tämä luonnonlaki koskee vain minun ja raitiotievaunujen välisiä suhteita: Jos odotan raitiotievaunuja pysäkillä, niin ne poikkeuksetta ovat täpötäynnä, enkä niihin pääse. Mutta kun sitten lähden matkaani jatkamaan jalkapatikassa, on hetkisen kuluttua ohikiitävässä vaunussa aina tilaa. Jos silloin palaan pysäkille, on seuraava vaunu taas täynnä. Tämä on poikkeukseton luonnonlaki. Erikoisesti minua varten keksitty.
—Erinomaista! Olkaahan siis ystävällinen ja kävelkää. Me muut odottavaiset saamme silloin olla varmat siitä, että vaunussa on tilaa.
— Armahtakaa minua, keksikää joku keino. Olen alinomaa myöhästynyt virastosta. Mitta alkaa olla täysi. Jos nyt pääsen vaunuun, ennätän vielä ajoissa. Jos kävelen, niin myöhästyn. Jos turhaan odotan vaunu ja sitten kävelen, niin myöhästyn kahta kauheammin.
— Olkaa kävelevinänne, ja kun luonnonlaki niinollen antaa tulla vaunun, jossa on tilaa, käännyttekin aivan äkkiarvaamatta takaisin ja hyppäätte vaunuun juuri kun se on lähtenyt pysäkiltä!
— Hah hah! Ei käy. Luonnonlaki on liian ovela. Olen useasti koettanut sitä keinoa, mutta luonnonlaki on aina vainunnut, mitä minulla on ollut mielessäni.
— Entäpä, jos koettaisin uhrautua puolestanne. Olemme jotakuinkin samankokoisia. Vaihtakaamme päällysvaatteita ja lakkeja (hänellä oli todella hyvät turkit ja minun talvipalttooni jo melkoisesti kulunut), minä lähden kävelemään ja te jäätte odottamaan vaunua. Ehkä luonnonlaki erehtyisi henkilöstä.
— Älkää luulko, että sitä niin helposti petetään. Se osaa lukea salaisimmat ajatuksenikin.
— Kuulkaahan, luulenpa tuntevani tuon luonnonlakinne. Jos se saa tuotetuksi teille jonkun vielä suuremman harmin, niin se tekee sen mielihyvällä. Menetelkäämme seuraavasti. Minä sanon, etten usko koko juttuanne. Todistaaksenne minulle, että olette puhunut totta, jäätte kanssani rauhallisesti odottamaan vaunua. Katso, siinä epäilemättä silloin onkin tilaa, ja kaiken sen jälkeen, mitä nyt olette kertonut, tulette perinpohjin nolatuksi ja luonnonlaki iloitsee siitä. Voimmehan varmuuden vuoksi vielä lyödä vetoakin. Lyötte vetoa siitä, että vaunu —kuten olette väittänyt — on täynnä, jos jäätte odottamaan. Luonnonlaki epäilemättä vaihteen vuoksi mielihyvin näkee teidän häviävän vedonlyönnissä. Menetätte tosin pienen vedon, mutta vaunussa tulee olemaan tilaa, ja sehän teille nyt kuitenkin on pääasia.
Hän suostui tuumaan ja jännittyneinä odotimme, miten luonnonlaki suhtautuisi juoneemme.