Nuori leski: Niin oli, epäilemättä. Varsinkin mitä vilpittömyyteenne tulee. Kuka onkaan vakuuttanut puhuvansa totta? Eivätköhän omenani vain olekin happamia?
Nuori mies: E-e-eihän…
Nuori leski: Mutta nepä todella ovat happamia! Hirvittävän happamia! — Hyvästi!
Nuori mies: Mutta…
Nuori leski: Hyvästi. Ijäksi.
Nuori mies (lähtee muille — ei omena- — markkinoille).
Nujerrettu asiantuntija.
Hän olisi viipymättä osannut selittää vaikkapa puuttuvan välimuodon. Nimittäin sen ihmisen ja apinan välimuodon, joka tiedemiehille on tuottanut niin suunnatonta päänvaivaa heidän selitellessään ihmissuvun kehitystä apinasta meiksi. Hänelle se olisi ollut leikintekoa. Hän oli kaikkitietävä eikä ikinä ollut väärässä. Hän oli viisaampi kuin almanakka ja tietosanakirja yhteensä. Hän oli paaviakin erehtymättömämpi. Erityisesti ja nimenomaan hän esiintyi asiantuntijana urheilun alalla. Itse hän ei urheillut, mutta saattoi jaaritella tuntikausia Myyrän heittotekniikasta, Hanneksen koivista, olkavarsiväännöistä, jääpallopelin ja vesipallopelin sääntöjen kiistakysymyksistä, kutterien luokittelusta, mäyräkoirien ajokoiraominaisuuksista ja ajokoirien mäyräkoiraominaisuuksista, pistelaskutavoista, mäenlaskutavattomuuksista — lyhyesti sanoen kaikesta, mikä hituisenkin urheilulle hajahtaa, kukkotappelut, Müllerin järjestelmä lapsille ja etelänaparetket mukaan luettuina.
Olisihan tuota jaksanut kuunnella, jos siitä edes olisi viisastunut, mutta siitä päinvastoin tylsistyi, sillä minäkin, joka en urheilusta ymmärrä hölynpölyä, käsitin, että hän laverteli silkkaa pötyä. Jos joskus huomasin hänen ilmeisesti olevan väärässä ja huomautin hänelle siitä, hukutti hän vastaväitteeni vastustamattomaan ammattisanojen tulvaan, ivasi murhaavan myrkyllisestä tietämättömyyttäni, pisteli minua kymmenillä sukkeluuksilla typeristä maallikoista, nujersi minut sekunneilla, senttimetreillä ja ulkomaisten kuuluisuuksien nimillä, vyörytti päälleni kokonaisia puhevuoria, joten nitistettynä siipirikkona sain vetääntyä sanasodasta.
Hänen tuhoisa lörpöttelynsä alkoi ajanpitkään käydä hermojeni terveydelle vaaralliseksi, mutta mahdotonta oli päästä hänestä erille. Lukitsin oven, enkä päästänyt häntä sisään. Hän hankki itselleen väärän avaimen ja tuli vain. Olisin heittänyt hänet ulos, mutta, surkeata kyllä, hän oli minua paljon vahvempi.