Kerran ostin 1/4 kg mitä ilettävämmäntuoksuista piipputupakkaa ja koetin savustaa hänet ulos huoneestani. Puolen tunnin kuluttua lienee, paitsi minua, koko 5-kerroksisen talon asujamisto alkanut tuntea pahoinvoinnin oireita. Kolmen neljännestunnin kuluttua hän veti piipun taskustaan ja yhtyi polttamiseen. Minuuttia myöhemmin minut oli savustettu ulos huoneestani.
Toivottomana aloin jo kuljeskella lähiseuduilla katselemassa paikkaa, mihin olisi sopiva kaivautua maahan; kyselin rautakaupoista piikkilankojen hintaa; urkin apteekkilaisilta myrkyllisten kaasujen kokoonpanoa ja aprikoin, miten ovelimmin saisin kähvelletyksi joitakuita kiloja dynamiittia.
Edellämainittu savustamisyritys kuitenkin johti mieleeni pelastavan tuuman. Hän oli voittanut minut omalla pahanhajuisella tupakallani, enkö minä saattaisi voittaa häntä hänen omalla hölynpölyn lavertelullaan?
Olisi kuitenkin ollut uhkarohkeata lähteä valmistautumatta taisteluun. Alkoi viikon kestävä uuttera treenaus. Ruokajärjestyksellä on kaikessa harjoittelussa tärkeä sija. Pääasiallisimpana ruokalajinani olivat sitkeät pihvit, joita nautin kehittääkseni ja voimistaakseni leukalihaksiani. Ruoka-aikojen lomissa käytin samaan tarkoitukseen purukumia. Käytännössä harjoittelin liukaskielisyyttä m.m. kuljeskellen juutalaiskaupasta toiseen vaatteita tinkien. Tietopuolisesti varustauduin lukemalla Urheilulehden vanhoja vuosikertoja, Tietosanakirjaa, Egyptiläis-kaldealais-mesopotamialaisen unikirjan, Kodin keittokirjan, Cleo de Meroden uhrin, Englantiiais-suomalaisen taskusanakirjan, Tuukkalan tappelun, Pientenlasten hoidon, Eläinsuojelusyhdistyksen vuosikertomuksen, Filosofian alkeet ja Apulannoituksen hyödyn.
Arvelin olevani kypsynyt.
— Makkonen on kuollut, lausuin surumielisesti hänelle tervehdykseksi.
— Mikä Makkonen?
Makkonen oli minun keksimäni olematon henkilö, mutta sitä en tietysti hänelle sanonut, vaan huudahdin ihmettelystä väräjävin äänin.
— Mikä Makkonen! Sinä olet tajuavinasi jotakin urheilusta, etkä tiedä mitään Makkosesta! Kuka livisti Suomen ennätyksen 1,500 metrillä heinäkuun 3 p:nä 1901, vaikka tulosta sattuneesta syystä ei virallisesti hyväksytty? Kuka? Kuka sai 1 palkinnon kaikilla matkoilla sadan metrin juoksusta hamaan 10,000 metrin juoksuun Kuopion suurilla urheilujuhlilla 1903? Kuka! Kuka muu kuin ilmiömäinen, ei ainoastaan monipuolinen vaan lukemattomanpuolinen Makkonen, Hannes Kolehmaisen edeltäjä ja ennustähti, joka sitäpaitsi kaiken muun lisäksi samoilla urheilujuhlilla sai uimahyppykilpailuissa toisen palkinnon puolitoistakierroksisessa ponnahdushypyssä kankealta notkulaudalta ja seuraavana talvena maaliskuussa pidetyissä ampumamestaruus-kilpailuissa Helsingissä saavutti normaalimaksimipistemääräminimin erikoisluokkasarjasavikukko… tuota — savikyyhkysammunnassa! Kuka siihen aikaan olisi vetänyt vertoja Makkoselle monipuolisuusjuoksukeskiarvomääräsaavutuksissa?! — Englantilaiset Waterboks ja Stanley, amerikkalaiset Materwell, Platt Abrahams, Sackwille ja Macpherson, intiaani Tenawamaku ja hottentotti Watatata. Siinä kaikki! — Ja sinä! Sinä ikilikisattuinen kuorituore lantunnaatin epäpuolikkaan lukupuoli saparokeikku! Tule, tule, tule, mennäänpäs sinulle pieni hameheitale ostamaan ja nappikengät ja parasolli ja mene sitten treenaamaan espiskeikistelyä ja katukivisipsutussilittelyä, sinä urheiluoraakkeli, joka kaikkiviisauskypsyysyltäkylläisyydessäsi et tiedä, mikä mies oli Makkonen! Koo Jii Makkonen!! Hah hah hah haa!
— Ole virnistelemättä! Tietysti minä Makkosen tunnen. Minä… niin, aivan oikein… minä olen nähnyt hänen juoksevankin. Kerrassaan ihana tyyli, ihan silmiä hivelevä, suurenmoinen! Tuli niin odottamatta tämä surusanoma. En osannut oikein aavistaakaan, että hänestä oli kysymys. Hänhän on viime aikoina ollut niin reipas.