— Makkonen viime aikoina reipas! Hah hah haa. Hänen lähimmät omaisensa — kaksi sisarentytärtä, miniän mies, äitipuoli ja ottotytär, ovat jo 7 kuukautta joka hetki odottaneet hänen loppuaan. Hänellä oli aluksi paikallinen hermosolukeskusepäjohtuma, joka johti johtohermojohtojen johtoisuusjohtavaisuuden johtamattomuuteen, ja siitä johtui hänen toivoton tilansa.
— Enhän minä tarkoittanut ihan viime viime aikoja, vaan vuotta tai paria sitten. Silloin hän muistaakseni Hämeenlinnassa…
— Hämeenlinnassa! Miksei Honolulussa tai Malabari-saarilla tai Ovambomaalla tai Damaskoksessä? Yritätkö sinä puhua urheilusta, sinä, joka et näy tietävän asioista hyttysen aivastuksen enteen vertaa. Hämeenlinnassa! Makkonenhan matkusti Amerikkaan jo kymmenen vuotta sitten ja otti heti osaa suuriin Oregon-Manhattan of U.S.A. kilpailuihin ja antoi selkään kuuluisalle William Pumperille puolentoista mailin matkalla 1,5 sekuntia. 1,320 yardin matkalla hän sai selkään William Pumperin nuoremmalta veljeltä John Pumperilta 5/6 sekuntia. 400 yardin matkalla hän voitti pelätyn neekerin Harry Butlerin, mutta jäi puolen jalanmittaa jälkeen italialaisesta Bembo Grazzinista, joka silloin oli loistokunnossaan ja juoksi matkan 48,2:ssa. Heti seuraavana päivänä hän Office Hallissa paini Chicagon mestarin Bill Cockinsin kanssa ja katkaisi vasemman sääriluunsa. Seuraavana vuonna…
— Ah, kyllähän minä nuo asiat tiedän ja tunnen Makkosen ansiot paremmin kuin sinä, joka, et osaa erottaa pointeria setteristä, etkä mittanauhaa maalinauhasta!
Hän oli hermostunut. Minä hikoilin, mutta en jättänyt kesken, vaan aloitin uuden rynnäkön.
— Maalinauhasta! Pyh, maalinauha alkaa jo olla vanhentunut käsite. Sen aika on tullut väistyä elektromagnetomomentanikonduktorisilmänräpäyslopputulosvarmuusmittaajan tieltä. Sitähän on jo toista vuotta käytetty kaikissa ulkomaiden suurkilpailuissa — sinä et tietysti tiedä mitään sellaisesta!
— Mi-minäkö… tietysti. Muistan nähneenikin pienoiskoossa Tahkon luona.
— Sehän on hauskaa. No, minkälainen vehje se sitten oli?
— Se… sekö — — — I-ihan tavallinen. Toisessa päässä nappula ja toisessa päässä — — — myös — — — na-nappula.
— Toisessa päässä! Hah hah! Eihän siinä ole toista päätä ollenkaan, se on pyöreä, hah hah haa! Siinä on tavallinen yksinkertainen konduktori ja konduktori-immensialisentrifugaalikeskus, jonka ympäri kaksi magneettia — eteläelektromagneetti ja pohjoiselektromagneetti pyörivät vallan riivatusti synnyttäen y-säteitä. Maaliviivalla on positivisella sähköllä kyllästytetty y-sädeheijastin…