— Kyllä minä tuon kaiken tiedän! Ja kun sitten juoksija tulee, niin tietysti sähkövirta…
— Virta!! Ettäkö mukamas virta! Ja kun esim. ravikilpailuissa hevonen juoksisi maaliin, niin siitä kai siten samalla tulisi virtahevonen! Äijäparka, äijäparka, ei siinä sähkövirtaa käytetä, vaan y-säteilyn isolatorinen äkkikatkaisu saa kaiken aikaan. — Tiedätkö muuten, minkätähden maailmankuulu Charles Pemberton (tietysti keksitty!), joka otti osaa Antwerpenin olympialaisiin kisoihin, ei lähtenyt siellä juoksemaan 5,000 metrin matkaa?
— Mitäs tuollaisista pikkuasioista… Muistan lukeneeni sanomalehdistä, että hän oli nyrjäyttänyt nilkkansa tai… mutta oikea syy oli tietysti se, että hän tiesi joutuvansa Backmanin ja Nurmen rinnalla häviölle. Minähän heti vakuutin kaikille nähtyäni sanomalehdistä, että Pemberton oli mukana: Kyllä Pemberton saa tällä kertaa vanavedessä lönkyttää! Ja kuinkas kävi? Ei uskaltanut edes…
— Hih hih hih hih höh höh huh hah haa! Pemberton on maailmankuulu ainoastaan urheiluaatteen harrastajana ja kansainvälisen Olympialaistoimikunnan jäsenenä. Hän otti osaa Antwerpenin olympialaisiin palkintotuomarina. Hän ei juossut 5,000 metriä, sillä hän ei koskaan eläissään ollut kilpaa juossut ylimalkaan mitään matkaa — hän painoi siihen aikaan 127 kiloa ja 300 gr ilman vaatteita — hah hah! Lähdepäs laatimaan urheilutietosanakirjaa, sinä urheiluviisauslähde!
Hän huomasi olevansa auttamattomasti satimessa. Menettäneenä sanansa mahdin hän istui hervottomana, puolipyörryksiin valehdeltuna. Käytin hänen hervottomuuttaan hyväkseni ja heitin lopultakin hänet ulos. Hän ei ainakaan toistaiseksi ole tullut takaisin.
Sisäänkäynti ja uloskäynti eli Suomen kansan lukutaito.
Lihava herrasmies ja laiha herrasmies aseman odotussalissa.
Lihava: Saanko tarjota sikarin?
Laiha: Kiitos, kiitos, kiitos.
Lihava: Niin, kuten sanoin, Suomen kansa ei osaa lukea, se on vailla alkeellisinta lukutaitoa.