Laiha: No, no, mutta, hm, jaah — —
Lihava: Myönnettäköön, että se on pakosta, pakosta ja väkisin on oppinut lukemaan aapista ja katkismusta ja kirjoja. Korkeampaakin sivistystä tarjoavia kirjoja.
Laiha: Jaa. Jahah.
Lihava: Mutta se ei osaa lukea sellaista, mikä on välttämätöntä kulttuuriyhteiskunnassa elävien ihmisten kanssakäymisen tekemiseksi siedettäväksi, sellaista, mikä jalostaa tavat ja käyttäytymisen, suuntaa typeryyden, itsekkyyden ja piittaamattomuuden oikeille urille, ohjaavana luo järjestystä julkiseen elämään.
Laiha: Niin, niin, juu.
Lihava: Minä tarkoitan julkisten kehoitusten ja osviittain lukemista. Niitä ei osata lukea. Ei viitsitä. Ei tahdota. Se on itsepäisyyttä. Sitä siunattua suomalaista itsepäisyyttä!
Laiha: Juu, sitä. Sitä, juu.
Lihava: Jos yleisömme näkee taulun: älä sylje lattialle, niin se sylkee lattialle. Jos se näkee kysymyksen: Oletteko unohtaneet jotakin? niin se unohtaa jotakin.
Laiha: Juu.
Lihava: Katsokaa nyt tuossakin! Tähän odotussaliin johtaa useita ovia. Toisten yläpuolella on suurin kirjaimin maalattu kyltti: Sisäänkäynti ja toisten yläpuolella Uloskäynti.