Pam! ampui Niemeläinen, ja kaiku vastasi 10-kertaisesti.

Koirat lähtivät liikkeelle kuin 2 nuolta. Ne juoksivat suoraa päätä takaisin kotiin.

Me jatkoimme metsästystä ilman koiria. Löysimme metsäsian luolan, jossa ei ollut metsäsikaa. Odotimme kolmatta tuntia, että metsäsika tulisi kotiinsa. Mutta se ei tullut. Manasimme sitä ja koiria ja Mäkelän isäntää.

Palatessamme koirat olivat portilla vastassa ja heiluttelivat häntiään.

»ACTA DIURNAN» PERIKATO.

Jokainen sanomalehdistön alkuvaiheita tunteva kansalainen tietää, että jo Julius Caesarin aikana, n. v. 50 e.Kr., Roomassa ilmestyi »Acta Diurna» niminen sanomalehti. Sen painos oli 1 kpl, mutta siitä huolimatta sen taloudenhoitaja oli siinä kadehdittavan onnellisessa asemassa, että hän vähääkään valehtelematta ja kilpailijain nostamatta siitä melua saattoi ilmoittaa, että hänen lehtensä oli maailman enimmin levinnyt, halukkaimmin luettu ja parhaiten toimitettu lehti. Se kun silloin oli maailman ainoa sanomalehti — lukuunottamatta tietenkin Kiinassa ilmestyviä, mutta Kiinahan ei vielä niihin aikoihin oikeastaan kuulunutkaan maailmaan.

»Acta Diurnan» loppuvaiheet ovat olleet hämärän peitossa. Useat tutkijat ovat luulleet saaneensa selville ne syyt, jotka aiheuttivat tämän kuuluisan sanomalehden ennenaikaisen kuoleman, mutta kaikella kunnioituksella toteamme heidän olleen väärässä, sillä uusimmat tutkimukset ja löydöt ovat johtaneet aivan toisiin tuloksiin: lehti ei hiljalleen näivettynyt, niinkuin monet ovat otaksuneet, tarpeellisen kannatuksen puutteessa — ei, se sai väkivaltaisen ja äkillisen lopun. Tapahtumain kulku oli tällöin suunnilleen seuraava:

Oli helteinen kesäpäivä. Clivus Capitolinuksen varrella sijaitsevassa »Acta Diurnan» toimituksessa oli tukahduttavan kuuma, ja tukahduttavuutta vielä lisäsi toimituksessa vallitseva ankara hermostuneisuus. Lehden pää- ja vastaava toimittaja sekä samalla toimitussihteeri C. Flaminius Vespuntius oli paiskannut toogansa nurkkaan ja asteli vain lyhyt tunica yllään, mutta silti hikeä valuen, kiivaasti edestakaisin sanellen tärkeätä vuohenlaidunperusteitten järjestelyä koskevaa virallista kuulutusta kivipiirtäjälle. Lehti nimittäin ilmestyi piirrettynä kivitauluun, joka sitten kannettiin Curia Hostilian seinälle kaiken kansan luettavaksi.

— Kansalaiset — saneli Vespuntius —, jotka asuvat I—V:ssä kaupunginosissa, ovat velvolliset, mikäli heillä on vuohia, pukit myös mukaanluettuina, saapumaan Comitiumille, aikaisemmin määrättyinä aikoina, valvoakseen etujaan senaatin säätämällä tavalla suoritettavassa yhteisten laidunmaitten osuuksien jaossa, joka tapahtuu seuraavia perusteita noudattaen: Mikäli vuohia on enemmän kuin 2 ja vähemmän kuin 6… Jupiteriste, taaskin me myöhästymme! Taas me myöhästymme! Lukijat ovat jo raivoissaan ja viranomaiset uhkailevat alinomaisen myöhästymisemme johdosta, ja nyt me taas myöhästymme entistä pahemmin! Myöhästymme auttamattomasti! Tätä vuohipukkisotkua on vielä pitkät roikat, lehti tulee valmistumaan vasta myöhään illalla! No, nopeasti, nopeasti… mikäli vuohia on enemmän kuin 2…

— Comitiumilleko se oli?