— Odottakaa vähän, teillähän on niin pieni ostos…
Mustapartainen mies nyhtäsi päästään irti hiuskarvan. Nyhtäsi toisen. Nyhtäsi kolmannen. Nyhtäsi neljännen. Nyhtäsi viidennen. Nyhtäsi kuudennen. Nyhtäsi seitsemännen.
— Antakaa laatikko tulitikkuja, sanoi hän nyhtäistyään irti 1785 hiuskarvaa 45 karvan nopeudella minuutissa.
— Odottakaa, täällä on sellaisia, joilla on suurempia ostoksia.
Mustapartainen mies nyhtäsi vielä lisää 465 hiuskarvaa 70 karvan nopeudella minuutissa. Hän punoi kaikki karvat pitkäksi naruksi, teki housujensa kiinnityssoljesta ongenkoukun, kaivoi rautapäisellä kepillään koloa kokonaan permannon läpi ja alkoi onkia.
— Antakaa laatikko tulitikkuja, sanoi mustapartainen mies saatuaan seka- ja siirtomaatavarakaupan kellarista onkeensa härskiintyneen, keltaisen silakan.
— Odottakaa vähän, teillä on niin pieni ostos. Minä ensin annan tälle rouvalle 3 kiloa lipeäkalaa, sanoi kauppa-apulainen.
— Sanokaa rouvalle ja muille täällä oleville suuruuksille, että silmänräpäyksessä korjaavat luunsa — huusi mustapartainen mies odottamattomalla voimalla. Minulla on suuria ostoksia! Niin suuria, että rouvat saavat odottaa 10 vuotta! Antakaa minulle 50 tonnia valaskalaa, 700 hehtolitraa valtamerta, 1,000 syltä mammutpetäjiä, tämä kauppapuoti haaraliikkeineen ja laatikollinen tulitikkuja! Heti paikalla! Ja älkää taivaan tähden unohtako laatikkoa tulitikkuja, muuten…
— Me… me… meillä ei nyt sattumalta ole tulitikkuja. Ne ovat lopussa!
Mustapartainen mies iski kauppa-apulaisen tainnoksiin.