I näytös.
Veronan esplanaadi.
Romeo: Käräjäapulaisella on huono korkkiruuvi. Keltainen kilohaili ui kyljellään. Perhe istuu männyn oksalla. Akkusatiivi.
Julia: Näin, näin minä kreivin purjehtivan viheliäisellä laivalla. Kaksi kertaa kaksi on neljä, Viisi plus viisi on kymmenen. Neljää pois kolmesta ei voi ottaa, täytyy lainata. Kuka lainaa?
(Näytelmän alussa teatteriyleisö aina tulee myöhään ja meluaa ja yskii ja liikehtii, niin ettei näyttelijäin ensimmäisiä repliikkejä kukaan koskaan kuule. Ne voivat niinollen olla mitä tahansa.)
Romeo: Ihana, suloinen, viehättävä Julia!
Julia: Tuskinpa vielä tunnemme toisemme. Rohkeat sananne hämmästyttävät!
Romeo: Ja hämmästynyt Julia! Ette suinkaan pahaa tykkää, jos sanon, että rakastan teitä?
Julia: Jos olette paha, niin tykkään pahaa, sillä tykkään teistä.
Romeo: Siis tahdot tulla omakseni?