— Työssähän minä olen jo ollut koko aamupäivän.
— Katsellut tuota reikää!
— Ei suinkaan sitä reikää näkemättä paikkaa. Jahah, nyt onkin lähdettävä syömään.
Iltapäivällä mustapartainen mies jälleen nousi katolle. Korjaaja istui reijän vieressä ja poltteli paperossia.
— Vieläkin korjaamatta! Saakuri, sanoi mustapartainen mies.
— Vai luulette tässä voivanne ihmisiä työllä tappaa! sanoi korjaaja ja sylkäisi savupiippuun.
— Ja tuntipalkalla olette! huusi mustapartainen mies. Tuntipalkalla!
Istutte ja tupakoitte ja syljeksitte ja viheltelette tuntipalkalla!
Osaan minä itsekin tässä istua ja tupakoida ja syljeksiä ja vihellellä!
— Istukaa vaan, sanoi mies, ei seura pahaa tee.
— Kuulkaa, sanoi mustapartainen mies ja hyökkäsi katonkorjaajan kimppuun, minä heitän teidät alas tältä katolta ja saatte tuntipalkkaa putoamisesta. Päättäen siitä nopeudesta, millä te olette tätä reikää korjannut, tulette leijailemaan ilmassa kolme tai neljä tuntia ennenkuin olette suorittanut matkan katonräystäästä maahan. Ja silloinkin olette pudonnut aika nopeasti pudotaksenne tuntipalkalla.
Ja mustapartainen mies yritti heittää katonkorjaajan alas katolta.
Mutta katonkorjaaja heittikin alas mustapartaisen miehen.