— Nimittäin, nimittäin! Ettekö te tuota noin osaa, kissa vieköön, tuota noin puhua, niinkuin tuota noin ihmiset tuota noin puhuvat, eikä tuota noin »nimittäin, nimittäin»! Tehän tuota noin olette tuota noin vallan järjetön, tuota noin! Ihan kuin tuota noin huonosta tuota noin huvinäytelmästä tuota noin otettu!
— Nimittäin kuinka niin? Nimittäin?
— Nimittäin ja nimittäin! Tuota noin ettekö te tuota noin saa sanaa suustanne sanomatta »nimittäin, nimittäin»! Tehän tuota noin… tuota noin…
— Minä nimittäin…
— Olkaa vaiti! Tehän tuota noin vallan tuota noin raivostutatte, tuota noin! Jos te tuota noin vielä kerran tuota noin sanotte tuota noin, että »nimittäin», niin minä tuota noin ajan teidät ulos!
— Nimittäin… nimittäin…
Me ajoimme ulos heidät molemmat.
LIPEÄKALALAVERTELUA.
Nuoret helsinkiläiset neidit Aino ja Kaino Hippara olivat saapuneet maalaistaloon sukulaistensa luo joulua viettämään. Sukulaiset rajatonta iloa teeskennellen lausuivat heidät sydämellisesti tervetulleiksi ja mielessään samalla lausuivat surumieliset jäähyväiset odotetulle joulurauhalle.
Tutkimusmatkoillaan Aino ja Kaino saapuivat pesutupaan, missä suuressa saavissa oli 17 lipeäkalaa likoamassa.